Joulukuisen päivän hämärtyessä iltaan..
0 Comments
Ilman sinua...Olipa kerran päivänsäde, joka ilmensi Lähdettään, Aurinkoa, suurella innolla. Se oli onnellisimmillaan, kun se tunsi olevansa osa lähdettään ja laajenevansa joka kerta, kun se pienenä säteenä sai ilmentää suurta Itseään. Vaikka se oli pieni, tunsi se olevansa suuri ja voimakas, koska se oli niin kiinteä osa Lähdettään. Se oli Yksi! Itse asiassa se tunsi aina laajenevansa kun se loi Lähteessään ja ilmaisi sitä. Ei ollut mitään mikä olisi tehnyt siitä huonomman, heikomman, pienemmän, tarpeettomamman tai arvottomamman kuin sen Lähde oli.
AjatuksetItselleen rehellisenä oleminen on äärimmäisen vaikeaa, koska kuulen ja kuuntelen jatkuvasti kahta ääntä: egoa tai sydäntäni. Sydämeni ääni on Sisäinen viisauteni, opas minussa, joka ohjaa totuudessa. Ego puolestaan ajatus, joka saa minut samaistumaan persoonaani, sen ajatuksiin, tunteisiin ja kokemuksiin. Oman kanavan tiedostaminen on välttämätöntä, Jotta kykenisi tiedostamaan kenelle tai mille on rehellinen, täytyy ensin tuntea oma ”kanava”: rehellisyys vaatii johdonmukaisuutta, jonka avainsana on tahto - valinta egon ja sydämen äänen välillä.
Käsitteeseen itse liittyy erilaisia ilmaisumuotoja, jotka tuntuvat muodostavan läpi pääsemättömän viidakon. Esoteerinen kirjallisuus käyttää itsestä niin monenlaisia nimityksiä, että henkiselle tielle lähtenyt kulkija hämmentyy helposti. Niin kävi minullekin, kun muutamia vuosia sitten halusin saada selkeän kuvan siitä, mitä sanalla itse oikeastaan tarkoitetaan.
|
YlläpitäjäTuulikki Harmia-Pulkkinen: AihealueetArkisto
March 2017
|