 Tietoisuus tietää ja tunnistaa itsensä aina, koska tietäminen on sen luonne. Tietoisuus, uskonnollisesti ilmaistuna Jumala, ei tarvitse maailmaa tietääkseen tai tunnistaakseen itsensä. Mutta tietoisuus tarvitsee maailman kokeakseen luomuksensa. Rajaton ei kuitenkaan koskaa voi kokea rajallista, ja siksi tietoisuus rajoittaa itsensä näennäisesti hetkelliseksi muodoksi. Sinä ja minä olemme näitä muotoja, agentteja, joiden kautta tietoisuus kokee maailman! Meidän jokaisen olemassa olo tietoisuuden aktiviteetti, jota ilman mitään näkyvää ei olisi olemassa! Muodot katoavat, mutta Minä Olen.
0 Comments
 Tietoisuus, tietää ja tunnistaa itsensä aina. Niin kuin aurinko ei tarvitse valaisemiaan kohteita ollakseen aurinko, ei tietoisuus tarvitse maailmaa tietääkseen olevansa tietoisuus! Rajaton ei tunnista rajallista. Maailma , keho ja ihmisen mieli ovat rajallisia, ja jotta tietoisuus voisi kokea maailman, nukahtaa se näennäisesti itselleen ja supistaa itsensä hetkellisesti rajalliseksi. Rajaton tietoisuus kohdistaa itsensä yhtäaikaisesti miljardeiksi erilaisiksi muodoiksi ja tutustuu maailmaan sinun ja minun, meidän kaikkien kautta!  Olisitko valmis lähtemään tutkimusmatkalle, joka saattaa kääntää uskomusmaailmasi päälaelleen? Miltä kuulostaa ajatus, että meidän todellinen Itse ei olekaan sama kuin kehomme ja mielemme? Mitäpä jos oman kokemisen kautta voisit tunnistaa, että ne ovat objekteja, jotain mikä koetaan? Missä sitten sijaitsee tietoisuus, joka tunnistaa nämä ja on tietoinen?  Itseä etsimässä on sarja, jossa parehdymme elämän "arvoituksiin". Sukellamme tietoisuuden virtaan ja etsimme vastauksia oman kokemisen kautta. Lähdemme matkalle, joka auttaa meitä tiedostamaan ajattoman olemuksemme. Tämän ymmärryksen kautta aukeaa tietoisuus, jota kehoon ja mieleen rajoittunut ja samaistunut persoona ei kykene tunnistamaan. KUKA MINÄ OLEN? ITSEÄ ETSIMÄSSÄ, osa 2: Kokeminen Lähdemme löytöretkelle, jossa pysädymme kahden hyvin olennaisen kysymyksen äärelle. Olenko minä tietoinen? Entä onko tietoisuus läsnä aina, kaikissa kokemuksissa? Ole utelias ja lähde matkaan!  Pysähdyn ja ihmettelen. Mitä on valo, joka vuoden pimeimpänä aikana tuntuu loistavan poissaolollaan? Valo, jonka olemassaolon kuitenkin tunnistan myös keskellä pimeyttä. Hiljentyessäni tunnistan valon sisimmässäni ja oivallan olevani valo, jota olen pimeydessä turhaan etsinyt. Ja samalla tiedostan, että valo jota olen etsinyt, on samanaikaisesti myös valo joka etsii. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: valo, rakkaus, tietoisuus, Pyhä Henki, sydämen viisaus, ykseys. Joulu on uuden syntymän aikaa, ja anteeksi antaessamme synnymme joka hetki uudestaan. Joulu on NYT.  Salaamisen tarve perustuu pelkoon kohdata kipua. Salattavat asiat ovat usein tiedostamattomia, ja sellaisina niillä on suuri voima ohjata elämää. Uskon suojelevani itseäni, kun torjun kipua aiheuttavia ajatuksia, uskomuksia ja kokemuksia. Suojautuminen on kuitenkin ainoastaan egon puolustusmekanismi, jonka avulla se pitää kiinni vallan kahvasta. Vapaudun, kun rohkenen tuoda salaisuudet pimeyden kellarista valoon.  Projisointi saa aikaan aistihavainnot. Näkemäni maailma todistaa minun mieleni tilaa, siten se on aina sisäisen tilani ulkoinen kuva. Niin kuin ajattelen, niin havainnoin. Jos haluan muuttaa maailmaa, tulee minun muuttaa mieleni maailman suhteen – silloin näkemäni maailmakin muuttuu!  Voiko kärsimyksestä vapautua vai onko niin, että se kuuluu väistämättä ihmisen elämään? Jos vapautuminen on mahdollista, niin kuka tai mikä auttaa vapautumaan. Jos etsin riittävän kauan, niin löydänkö vapauttajan maailmasta vai voisiko olla niin, että avaimet ovat itselläni?  Luottaminen, luotettavuus ja uskollisuus ovat voimakkaita sanoja, jotka usein liitetään ihmisten ja erilaisten yhteisöjen välisiin suhteisiin. Luottamus on arvo, jota ilman on vaikea toimia ja olla avoin. Avain todelliseen luottamukseen ja lojaliteettiin löytyy kuitenkin muualta kuin mitä ehkä ajattelemme: valinnasta, jonka teen egollisen itsen ja todellisen Itsen välillä.  Kun unohdamme alkuperämme, kadotamme kosketuksen Itseemme – OLEMISEN ytimeen. Olemme kuin metsään eksynyt lapsi, joka etsii tietä takaisin kotiin ja pelkää, että ei löydä takaisin. Kunnes hän herää ja tunnistaa jälleen Itsensä. |
Tuulikki:"Jaan ajatuksia, mietteitä nyt-hetkessä ilmentyvistä asioista." Archives
August 2020
Categories |
RSS Feed