Itseään heijastava valo

"Maininkien laulun vain herkin korva kuulee.

Meren ääni syvyydestä hiljaa hengittää.

Heijastusta katson – on meren peili kirkas,

mutta vaahtokuplaan pois kuva häviää.


Avaruus vain tietää voi sinen ikuisuuden

– pääsee meren salaisuuksiin syvyys yksin vain.

Katso suvipilviin ja katso meren peiliin

– kaikki on heijastusta ja heijastusta on kaikki".



Kuuntele klikkaamalla tästä: (Jarl Hemmer, suom. sanat Reino Helismaa, Heijastus) 

Alkukesäinen päivä on heleän kaunis. Vuosi vuodelta olen yhä haltioituneempi Pohjolan kesän valosta.  Kuinka kauniisti tyynen veden pinta heijastaakaan siihen piirtyneitä siluetteja! Suorastaan lumoutuneena seuraan valon esittämää näytelmää ja jollakin merkillisellä tavalla koen, että en ole ainoastaan katsoja vaan suorastaan olennainen osa tapahtumaa. Tunnen myös syvää kaihoa seuratessani universumin heijastamaa valon ja varjojen välistä tanssia. Olenko katsomassa elämän pienoisnäytelmää, jossa kaikki ilmentynyt katoaa takaisin elämän valtamereen? Entä mikä on havaintojeni todellisuus? Näenkö ehkä ainoastaan unikuvia, jotka viivähtävät tietoisuudessa vain hetkisen?

Read More