KILPAKENTTIEN KUTSU

Harri kiiruhti askeliaan. Ne narskuivat mukavasti pakkaslumessa ja jättivät jälkeensä kumean kaiun, ikään kuin joku olisi kulkenut hänen perässään, samoin askelin. Kiireen tunne syntyi huonosta omatunnosta. Hän oli luvannut olla kotona kahdeksalta, mutta innostunut juttelemaan seuratoverinsa kanssa uintiharjoitusten jälkeen – ja samalla oli unohtunut lupaus auttaa Leenaa iltapuhteissa. Vaikka lapset olivat jo kouluikäisiä, olivat illat edelleen yllättävän työläitä. Jo pelkästään seuraavan päivän aikataulujen yhteensovittaminen kävi työstä, puhumattakaan lasten harrastusten ja kouluun liittyvien aktiviteettien huolenpidosta. Harri melkeinpä ikävöi aikoja, jolloin illan rutiineihin oli kuulunut lasten kylvettäminen ja iltasatu. Niiden ääressä oli hän itsekin rentoutunut.

Kiirehtimisestä huolimatta tuntui hyvältä kävellä raikkaassa pakkasilmassa ja miettiä vielä kaikessa rauhassa Tomin kanssa käytyä keskustelua. He olivat nuoruuden aikaisia seuratovereita. Kumpikaan heistä ei kovasta uurastuksesta huolimatta ollut yltänyt huipulle asti, aina oli jokin epäonni tullut estämään menestystä, joka olisi johtanut kansainvälisiin kilpailuihin. Nuoruuden ajoista oli kulunut jo pari kymmentä vuotta, kun kaverukset kohtasivat yllättäen uimahallissa – vanhan rakkauden ääressä. Harri oli alkanut haikailla vanhan aktiviteetin perään, mieli kaipaisi kilpailemisen tuomaa jännitystä ja ruumiillista kuntoa. Ratkaisu oli löytynyt entisille kilpaurheilijoille tarkoitetusta uintiseurasta. Harjoittelun tarkoituksena ei ollut paluu kilpakentille, vaan ainoastaan rento ja mukava tapa hoitaa kuntoaan ja leikkimielellä kilpailla kavereiden kesken. Niin Harri oli uskotellut itselle.

Tomin kanssa keskustellessa Harri oli tuntenut rentoutuvansa – hän suorastaan tunsi itsensä uudestaan nuoreksi, aikuisen elämän moninaiset haasteet tuntuivat katoavan hetkeksi. Harri ja Tomi huomasivat yllätyksekseen, että heidän tiensä olivat olleet hyvinkin samanlaiset, vaikka heidän uravalintansa olikin ohjannut heidät eri teille ja erottanut pariksi kymmeneksi vuodeksi. Tomi oli päätynyt tutkijaksi yliopistolle, kun Harri puolestaan oli perustanut rakennusalan yrityksen. Uinnin ja vanjojen muistojen herääminen pyyhkäisi aikuisen elämän kuitenkin hetkeksi kokonaan mielestä, ja keskustelu Harrin ja Tomin välillä sujui kuin itsestään  - aivan niin kuin he eivät olisivat olleet erossa muutamaa päivää kauempaa. Kohtaaminen johti siihen, että kaverukset päättivät osallistua aikuisille uimareille järjestettyyn Suomen mestaruuskilpailuun harjoituskauden päätteeksi. He laativat itselle harjoitusohjelman, jonka tavoite oli selkeä: vielä kerran kilpakentille – ja tällä kertaa voittamaan!

​Harri mietti kotiin kävellessään, kuinka vaimo Leena mahtaisi suhtautua hänen uintiharrastuksensa aktivoitumiseen. Yrittäjäksi ryhdyttyään ei Harrilla ollut juurikaan aikaa paneutua kotiasioihin, vaan ne olivat jääneet lähinnä Leenan hartioille. Harri oli luvannut, että olisi enemmän kotona työpaineidein hellittäessä, mutta nyt hän oli kuitenkin tekemässä juuri päin vastaista. Harri ei oikein itsekään ymmärtänyt jatkuvaa tekemisen tarvettaan, hänen oli vaikea asettua aloilleen. Silloinkin kun se olisi ollut mahdollista, hän yleensä aina lähti suunnittelemaan jotakin uutta. 

Kotiin tultuaan Harri perusteli uintiharjoituksiin panostamista rentoutumisen tarpeella. Uinti ja kilpailutapahtuvat toivat hänelle tervetulleen vastapainon yrittäjyydelle. Ja koska perheen toimeentulo perustui pitkälti Harrin teknokemia-yrityksen  menestymiseen, oli sen jatkumisen kannalta välttämätöntä löytää vastapaino ainaiselle työn tekemiselle. Harri ymmärsi myös vetää ”oikeasta naurusta” ja kehua Leenaa; sitä kuinka hienosti Leena oli oman työnsä rinnalla hoitanut kotia ja lapsia. Harri kertoi Leenalla olevansa varsinainen ”onnen pekka” saatuaan niin ihanan ja ymmärtäväisen vaimon. Leenan olemus muuttui Harrin puhuessa alun kireydestä rennommaksi. Harrin puhuessa oli Leena lopuksi kuin sulaa vahaa. Itse asiassa myös Leena tunsi olevansa onnekas kun sai auttaa Harria menestymään. Heidän yhteisestä kodista ja ​kaikesta siinä tekemästään Leena oli suorastaa ylpeä. Leena osasi toteuttaa monia asioita ennen kuin Harri oli edes osannut pyytää niitä. 

Read More