Oli sunnuntaiaamu. Petrus loikoili sängyssä avoimesta ikkunasta kuuluvan linnun laulun huumaamana. Kun kirkon kellot löivät kahdeksan lyöntiä, Petrus havahtui unenomaisesta tilastaan ja muisti sopineensa golf-kierroksesta hyvän ystävänsä kanssa. Petrus oli harrastanut golfia jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta erityisesti viimeisen vuoden ajan hänestä oli alkanut tuntua, että hän oli pääsemässä pelin salaisuuden jäljille. Päivä aukeni aurinkoisena, ja aamujoogan ja hyvän aamiaisen jälkeen Petrus seisoi ensimmäisellä tiiauspaikalla valmiina pelin haasteisiin. Oli Petruksen ystävän vuoro aloittaa peli. Ystävän harmiksi pallo kaartoi vasemmalle väylän viereiseen metsikköön. Kun Petrus asettui tiiauspaikalle, vakuutteli hän itselle, että ei ainakaan tee samaa virhettä kuin ystävänsä. Vaan kuinka kävikään, hänen pallonsa lensi samansuuntaisesti – ja laskeutui metsän puolelle ystävän pallon viereen! Huono alku jatkui haparointina seuraavissa lyönneissä, ja ”huipentui” kolmeen puttiin ensimmäisellä viheriöllä.
0 Comments
|
YlläpitäjäTuulikki Harmia-Pulkkinen: AihealueetArkisto
March 2017
|