0 Comments
Olin jo jonkin aikaa kantanut kaunaa erästä ”työkaveria” kohtaan, jonka koin rajoittavan ilmaisun vapauttani ja työtäni kirjoittajana. Olin työstänyt asiaa tiedostaen hänen heijastavan minulle jotakin sellaista itsessäni, jota en kyennyt lainkaan näkemään.   Keskellä pimeää syksyä Kirsikkapuistossa yhdessä ystävien kanssa! Kansallisteatterin toteutus samanaikaisina rinnakkaisina näyttämöinä loi tilaa oivaltaa elämä tarinana, jonka luoja, ohjaaja ja päänäyttelijä itse olen. Olen junassa, joka tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä. Junassa en huomaa toistavani itselleni luomia toimintapoja, koska koen junan liikkumisen asemalta toiselta totena. Elän itse rakentamassani kuplassa, mutta koska olen osa siitä, en kykene sitä näkemään. Tarinani toistaa itseään loputtomasti… kunnes pysähtyminen pakottaa irrottautumaan ja muuttaa suuntaa. Olen oma tarinani luoja, joten minulla on myös avaimet ohjata uusi käsikirjoitus! |
YlläpitäjäTuulikki Harmia-Pulkkinen: AihealueetArkisto
March 2017
|
RSS Feed