Olin jo jonkin aikaa kantanut kaunaa erästä ”työkaveria” kohtaan, jonka koin rajoittavan ilmaisun vapauttani ja työtäni kirjoittajana. Olin työstänyt asiaa tiedostaen hänen heijastavan minulle jotakin sellaista itsessäni, jota en kyennyt lainkaan näkemään. Luulin jo olevani sujut asian kanssa, kunnes taas pamahti! Hädissäni soitin ystävälle, joka auttoi minua näkemään haluni paeta ja pelkoni kohdata asiaa. Annoin periksi ja järkytyin: sokea pisteeni itsessäni oli estänyt minua näkemästä itseäni! Kolleegani mielipiteet tuntuivat provosoivilta, koska hän toi esille asioita, joita olin kieltänyt itseltäni. Työkaverini” aukaisi silmäni näkemään, että unelmani elivät minussa yhä vaikka olinkin tukahduttanut ne syvälle. Nyt ne saavat siivet. Sain myös lahjaksi sen mistä parhaillaan kirjoitan uutta kirjaa: mielen samaistumisesta ja sokeudestamme nähdä itsemme. Toiset ihmiset ovat peilejämme ja kaikkein vaikeimmilta tuntuvat kohtaamiset ovat niitä, jotka heijastavat syvimmälle hautautuneita rajoituksiamme. Peili on ystäväni!
0 Comments
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
YlläpitäjäTuulikki Harmia-Pulkkinen: AihealueetArkisto
March 2017
|