Runotar havahtui, katseli ympärilleen, ja huokaisi helpotuksesta. Hän olikin vain nähnyt painajaismaista unta, joka aamun ensi säteiden luodessa leikkiään makuuhuoneen seinille alkoi tuntua epätodelliselta ja kaukaiselta. Aamun sädehtivä valo innoitti Runottaren nousemaan ylös vuoteesta – voi kuinka olemassaolo tuntuikaan ihanalta kun painajainen oli väistynyt.
0 Comments
|
YlläpitäjäTuulikki Harmia-Pulkkinen: AihealueetArkisto
March 2017
|