|
Olen sillalla ja jään kuuntelemaan sisintäni. Hyppään ulos liian lujaa ajaneesta kulkuneuvostani ja pysähdyn hetkeksi. Pysäkille alkaa ilmestyä muitakin matkustajia. He ovat opettajiani, jotka herättävät minut unestani. Havahdun. Huomaan itse kutsuneeni eteeni ilmestyvät ihmiset ja tilanteet elämääni, mikään ei ole sattumaa. 
0 Comments
 On matkani viimeinen iltapäivä vehreällä Atlantin saarella. Oloni on tyhjä. Tyhjyydessä tunnen rauhaa, on hyvä olla. Missä olen? Sillalta näen kastehelmeni, jotka yksi kerrallaan ovat tipahtaneet veteen ja yhtyneet siihen.
|
YlläpitäjäTuulikki Harmia-Pulkkinen: AihealueetArkisto
March 2017
|
RSS Feed