Portinvartija

Olen sillalla ja jään kuuntelemaan sisintäni. Hyppään ulos liian lujaa ajaneesta kulkuneuvostani ja pysähdyn hetkeksi. Pysäkille alkaa ilmestyä muitakin matkustajia. He ovat opettajiani, jotka herättävät minut unestani. Havahdun. Huomaan itse kutsuneeni eteeni ilmestyvät ihmiset ja tilanteet elämääni, mikään ei ole sattumaa.

Vauhtini sokaisemana en vain ole kyennyt näkemään, että opettajat ovat koko ajan ympärilläni. Olen tarvinnut henkisten mestareiden apua, mutta nyt havahdun näkemään, että jokainen on oma mestarinsa.
Olen portinvartija – portin, johon minulla itselläni on avaimet. Portinvartijan tehtäväni on tarkastella ajatuksiani ja havahtua näkemään, että ajatukset ovat energiaa, joista todellisuuteni muodostuu. Ajatusten energia manifestoituu fyysisessä maailmassa elämääni ilmaantuvina tapahtumina. Ajatus on kuin bumerangi, joka palautuu aina lähettäjälleen alkuperäistä huomattavasti suuremmalla voimalla. Pelon ajatukset kutsuvat pelkoa luokseen ja toteuttavat itse itseään. Pelko on rakkaudettomuutta. Rakkaus laajenee kiitollisuudessa ja itsensä
tunnistamisessa – kaikessa. Portinvartijan tehtäväni on vastuullinen, koska kaikki ajatukseni ovat osallisena yhteisessä mielen kentässämme. Yksikään ajatus ei ole erillinen ja vailla merkitystä, sillä jokainen ajatus luo
yhteistä mieltä. Portinvartijana olen oman puutarhani vartija ja hoitaja. Olen vastuussa siitä, mitä puutarhassani kasvaa. Puutarhastani syntyy loistava kukkaniitty, kun kasvua estävät rikkaruohot – egosta versoutuvat ajatukset
kitketään. Elämä ilmenee omien ajatusteni kaltaisena, voin itse valita millaisia heijasteita luon: ajatuksen voima on rajaton.