Herääminen

Kirjassani Silta Erillisyydestä Ykseyteen kerron omasta polustani; siitä kuinka askel askeleelta olen murtautunut erillisyyden kuoresta ja löytänyt ykseyteen johtavia siltoja.

Tie ykseyteen on elämän tai ajallisesta perspektiivistä katsoen elämien pituinen prosessi, jonka työkaluja ovat anteeksianto ja tahto nähdä toisin. Näkeminen ei ole kehon fyysisillä silmillä näkemistä vaan henkinen mielentila, jossa ihminen egonsa sijaan kuuntelee Pyhää Henkeä. Ilmaisuna Pyhä Henki kuulostaa mystiseltä ja vaikeasti ymmärrettävältä. Minulle se on auennut itsessäni asuvana Sisäisenä Viisautena, Mestarina joka toimii välittäjän persoonani ja äärettömän ITSEni välillä. Anteeksianto puolestaan on auttanut minua muodostamaan uudenlaisen näkökulman jo tapahtuneeseen, jolloin mieli puhdistuu menneistä kokemuksista; Ykseyden portit aukeavat!

Samastuminen
Egolliseen ajatteluun ja toimintoihin samaistuessani koen olevani fyysiseen kehoon rajoittunut persoonani. Egollinen maailma perustuu aistihavaintoihin, joista syntyy persoonan todellisuus. Aistimaailma on kuin todelta vaikuttava uni eli maya, jossa Tieto todellisesta Itsestämme unohtuu. Minulla kesti kauan, ennen kuin tiedostin elämän unen kaltaisen luonteen. Unesta herätessä tiedän nähneeni unta, mutta elämäksi kutsutusta unessa olen niin kiinteä osa untani, että en tiedosta näkeväni unta. Olen vieläkin unessa, mutta uneni muuttuu koko ajan äärettömän Itseni laajetessa.  Aistimaailman kautta syntyvät kokemukset tekevät kaikesta toden tuntuista ja koska olen itse ohjaaja, näyttelijä ja näytelmä unessani, on minun mahdoton nähdä oma näytelmääni. Harha sanana kuulostaa rajulta ja tuomitsevalta ja olikin helpottavaa oivaltaa, että ainoastaan egoni eli harjojeni lähde haluaa tuomita sanan.

Egon taistelu
Ego on syntynyt erillisyyden ajatuksesta ja sen tehtävä on taistella olemassaolonsa puolesta. Egon taistelu elämän ja kuoleman välillä heijastaa ihmisen normaalina pidettyä elämää ja on hyvä esimerkki egon tavoitteesta: etsi mutta älä löydä. Ego ei halua meidän löytävän, koska se merkitsisi sen kuolemaa. Omaa puhdistustyötäni tehdessäni törmään jatkuvasti äärettömän Itseni ja egon väliseen ristiriitaan. Egoni tuntuu istuvan niin kiinteästi olemuksessani, että siitä irrottautuminen luo ristiriitoja tuottavaa pelkoa ja kipua. Kipua vastustaessani olen kerta toisensa jälkeen kohdannut selviytymisen pelon, jonka näen vertauskuvaksi egon hallinnan ja kehon hengissä pysymisen tavoittelulle. Egon maailmassa kehon kuolema merkitsee loppua, jota vastaan on taisteltava kaikin mahdollisin keinoin – ei ihme, että ”pieni minäni” pelkää antautua ja kohdata näkymättömän. Egoa vastaa ei voi eikä tarvitse taistella. Taistelu on kiinni pitämistä ja puolustaumista eikä johda koskaan vapauteen. Jos sen sijaan hyväksyn egoni ja sen roolin elämässäni, avautuu mielessäni tilaa hyväksynnälle ja mahdollisuudelle tiedostaa egon varjostama näkymätön puoli.

Yksimielisyys
Tietoiseksi tuleminen on heräämistä; heräämistä tiedolle äärettömästä Itsestämme. Usein heräämistä kuvataan valaistumisen kokemuksena, joka johtaa ikuiseen autuuteen ja onneen. Näinkin voi olla. Minulle herääminen on ollut kivulias prosessi, jossa autuuden ja onnen tilaa seuraa ristiriitojen täyttämä kivulias kausi, joka puhdistuttuaan antaa taas rauhalle, ilolle ja onnelle tilan ilmentyä. Egon luomasta havaintomaailmasta eli mayasta ei ole mahdollista päästä eroon pakenemalla tai olemalla välittämättä siitä. Maailma itsessään ei ole paha tai hyvä; maailman merkitys syntyy ajatuksistani, jotka ilmentävät joko egon tai Sisäisen Viisauden välittämää ajattelua. Sisäinen Viisaus johtaa Ykseydessä ajattelemiseen ja onneen kun taas egon ajatuksiin perustuva toiminta luo erillisyyttä ja kärsimystä. Egollinen tietoisuus on aistihavaintoihin perustuva subjektin ja objektin välinen kahtiajakoinen maailma, jossa ”minä” luo kokemuksia ”muista”. Elämä tuntuu hallitsevan kohtalo, johon ihminen itse voi vaikuttaa vain vähän; elämä tapahtuu ihmiselle sen sijaan että se eläisi ihmisessä!

Herätessäni tiedostin, että minä en ole sama kuin tarinaani samaistunut persoonani. Persoonan ja sen luoman kokemusmaailman tunnistin pilviverhoksi, joka ajatuksillani ja uskomuksillani peitti auringon. Aurinko on Kaikkeuden valoa, Alkulähteemme, jonka ajatuksen laajentuma – henki – jokainen ihminen on. Koska olin tottunut ja kasvanut ajatukseen ja kokemukseen omasta erillisestä itsestä, oli ajatus sen olemattomuudesta minulle niin pelottava, etten uskaltanut edes ajatella sitä. Egoni teki kaikkensa oman olemassaolonsa turvaamiseksi ja on ollut erittäin haastavaa murtautua ulos omasta uskomusmaailmasta ja ”kuolla” itselleen. Tunnistin itsessäni Jumalan pelon, vaikka samanaikaisesti tiesin olevani osa Jumalaa. Pelkäsin siis itseäni ja kaikkia niitä uskomuksia tuomitsevasta ja rankaisevasta Jumalasta, joita olin elämäni aikana tottunut kuulemaan ja uskomaan. Olin jo pidempään miettinyt, mitä sanaa käyttäisin Jumalasta, koska Jumala sanana tuntuu herättävän jokaisessa oman henkilökohtaisen ja erilaisen jumalakuvan. Minussa se herätti tuomitsemisen ja olemattomuuden pelon. Huomasin kuitenkin, että en päässyt niistä eroon sanaa vaihtamalla vaan ainoastaan puhdistamalla sanan kaikista niistä merkityksistä, jotka olin sille antanut. Näin tehdessäni avauduin Kaikkeuden virralle; olin sekä virrassa että virta itse.

Kun tietää itse olevansa tarinansa luoja ja päähenkilö, niin kuinka sitten päästä tarinansa ulkopuolelle? Onko mahdollista rakastaa itsensä kuoliaaksi ja tulla todeksi Itselleen?

Sydäntietoisuus
Aistimaailmassa näemme asiat kuvina ja siksi ihminen näkee Jumalankin kuvana; hän tekee Jumalasta oman kuvansa! Sanat ilmaisevat kokemusmaailmaamme; minulle ääretön rakkaudellinen oleminen kuvastuu parheiten sanasta Kaikkeus. Sydämen näen kehollisena symbolina Sisäiselle Viisaudelle, joka auttaa ihmistä anteeksiannossa ja ohjaa kohti Ykseyttä, jossa ihmisen ja Kaikkeuden tahto ovat Yhtä. Kirjoittaessani koen usein kuinka Tuulikki minussa astuu syrjään ja tekee tilaa korkeammalle mielelleni ilmaantua minun kauttani. Silloin tiedän ja koen olevani Kanssa-Luoja, jossa kaikki henkilökohtainen yrittäminen ja osaamisen tarve putoavat pois. Nämä hetket ovat onnellisia täyttymyksen hetkiä, jotka valavat luottamusta ja uskoa. Syrjään siirtyessäni ei pelkoa yksinkertaisesti ole olemassa ja olemattomuus osoittautuu kaiken Alkulähteeksi; tilaksi josta kaikki saa alkunsa ja jota ilman mitään ei olisi olemassa. Alkulähde, Kaikkeus, tai mitä nimeä ikinä haluankin käyttää, ei ole minusta erillinen olento vaan sitä mitä minä olen, mitä jokainen meistä on!