Hiljainen mieli

Pysähdyn, havahdun ja huomaan siltani ohjaavan minut hiljaisuuteen.
Löydän sen sisältäni. Hiljainen mieli on kirkas ja selkeä, koska se lepää ikuisessa
Olemisessa. Hiljainen mieli on kaikkien henkisten harjoitusten päämäärä;
se on samalla kertaa sekä tie että hedelmä.

Hiljaisuutta on vaikea kuulla, koska se peittyy ajatusten, tunteiden ja
kokemusten alle. Hiljaisuuden valo on kuitenkin tunnistettavissa jokaisen muodon ytimestä. Myös ajatukset ovat muoto, jonka alkulähde on hiljaisuudessa.

"Vain hiljaisella on korvat kuulla, kun askelet hiipivät porraspuulla - vain odottajan ovi auki on” (Aaro 
Hellaakoski, Ilta) TÄSTÄ LAULUUN 

 Hiljaisuuden lähdettä, valoa, voisi verrata taivaalla loistavaan aurinkoon – alkulähteeseen

josta ihminen kuvittelee erkaantuneensa, kun ajatusten pilviverho peittää auringon.

Auringon nousun ja laskun hetkellä hiljennyn usein ihmettelemään valoa. Auringon

laskiessa valo tuntuu katoavan. Vaan eihän se mihinkään häviä, pimeältä puolelta en vain

näe sitä. Valon ja pimeyden välisessä tanssissa syntyy varjoja, joihin samaistuessani

joudun pimeyden vangiksi. Minulla on kuitenkin valinnan vapaus. Voin päättää, haluanko

katsoa menneisyyden varjoja vai valita rakkauden. Rakkauden valitessani alan ilmentää

alkulähteeni ajatuksia – ja vapaudun erillisyyden vankilastani.

Sisäisen valoni välittämänä olen yhteydessä kosmiseen valoon. ”Isä ja minä olemme

erottamattomasti Yksi” kuvaa kauniisti yhteyttämme - ykseyttä. Hiljaisuudessa kuulen

Sisäisen ääneni – parantavan äänen itsessäni - kuiskaavan minulle, että ”sinä olet

valonkantaja. Synnyt maailmaan kantaen tietoa itsestäsi valona, mutta kun varttuessasi

äänet ympärilläsi lisääntyivät, kadotit sen. Tehtäväsi on löytää valosi uudestaan.  Et voi

saavuttaa tai luoda sitä, koska se on jo olemassa – sinussa”.

 Sisäisen hiljaisuuden voi kokea ulkoisesta metelistä huolimatta. Ääni voi toimia siltana

hiljaisuuteen. Olemme unohtaneet, että aluksi oli ääni! Äänen luova energia sekä

luo muotoja että johdattaa niiden toiselle puolelle. Sinne, missä hiljaisuus asuu.

Ilman hiljaisuutta ei ääni voisi ilmentyä. Yksi yksinkertainen ääni pitää paljon sisällään.

Ääni on lahja. Sen avulla saamme yhteyden oikeamielisyyteen,

valon lähteeseen itsessämme.  A ja O – ajatus ja oleminen. A - ajatus, josta kaikki saa

alkunsa. Ajatuksen lähde O:ssa: joko ikuisessa, äärettömässä olemisessa tai omassa

erillisessä mielessä. Ajatus ei koskaan jätä alkulähdettään ja ilmentää vain sitä: joko ykseyttä tai erillisyyttä.

Ajatus ei jätä alkulähdettään