Jokainen hetki...

on mahdollisuus valita uudelleen! Entä miksi minun tulisi tehdä uusia valintoja ja mitä oikeastaan tapahtuu kun valitsen uudelleen?

Pysähdyn

Annan anteeksi

Herään

Jos olen tyytymätön ja tunnen tarvetta korjata tyytymättömyyttä tulevaisuudessa, on se merkki väärämielisestä (erillinen mieli) valinnasta. Silloin toimintaani on ohjannut puute ja ajatus paremmasta tulevaisuudesta; ajatus paremmasta tulevaisuudesta tuntuu tekevän nykyisyydestä siedettävän. Ja siksi sitä on parasta paeta tulevaisuudesta kertovaan unelmaan. Sen sijaan, että yrittäisin tehdä epätyydyttävästä jollakin tavoin siedettävämpää, voin kuitenkin valita kokonaan uudestaan. Mielessäni on neutraali osa, jolla on joka hetki mahdollisuus valita, haluanko toimia pelon vai rakkauden ohjaamana. Pelko on harvoin tietoinen valinta vaan tapahtuu yleensä tiedostamattomasti. Silloin ohjaimissa on ego, joka projisoi menneisyyden kokemuksia tulevaisuuteen. Jos puolestani valitsen rakkauden, olen kuunnellut Sisäistä Viisauttani, opettajaani, joka ohjaa luovuttamaan menneisyyden kokemukset anteeksi annettavaksi. Niin kauan kuin menneisyyden kokemukset ohjaavat elämääni, elän yhä uudelleen erillisen minän tuskaa, kipua, ikävää, surua, vihaa, ahdistusta, pelkoa ym. tuottavia kokemuksia. Alitajunnastani ne projisoituvat näkemääni ja kokemaani maailmaan ja saavat maailman näyttämään pelottavalta. Sitähän maailma koko kollektiivisen ajattelumme heijastumana onkin!

En juuri koskaan reagoi siihen mihin luulen reagoivani. Kun loukkaannun tai suutun, tunnen tulleeni väärin kohdelluksi - olen uhri, reagoin itse asiassa oman mieleni projisointeihin; siihen mitä näyttämöni eli toiset ihmiset ja maailma minulle heijastavat. En voi kuitenkaan ostaa omaa viattomuuttani pitämällä toisia ihmisiä tai maailmaa syyllisenä, se on mahdottomuus. Viaton näkee ympärilläänkin itsensä eli viattomuutta, syyllinen puolestaan syyllisyyttä, joka ilmenee haluna puolustautua, hyökätä tai vetäytyä egon ”viattomuuden” suojaan. Pysähtymällä voin kuitenkin katkaista menneisyydestä kertovan filminauhani. Projisoinnin syyt ovat usein kietoutuneet niin monisyisiksi vyyhdiksi, että en millään kykene erottamaan seurauksia toisistaan, puhumattakaan siitä että näkisin itseäni alkusyynä. Ajatus ei kuitenkaan koskaan jätä alkulähdettään, erillinen kokemus on aina seuraus erillisestä ajattelusta eli minusta itsestäni. Hyvä uutinen on, että minun ei tarvitsekaan tietää tai ymmärtää mistä on kysymys. Kun tunnistan epämukavuutta aiheuttavan ajatuksen tai tunteen itsessäni, voin antaa sen Sisäiselle Viisaudelleni pois luovutettavaksi. Kun kokemukseni maailmassa herättävät minussa epämiellyttäviä tunteita ja reaktioita, annan ne yksinkertaisesti vain pois. Näin toimiessani valitsen anteeksiannon ja nykyhetken viattomuuden enkä menneisyyden ”syntiä”, johon mieleni oli reagoinut. Nyt-hetkessä tehtävä valinta ei siten ole menneisyydestä kertovan unen kaunistamista tai toistamista, vaan uudelleen valitsemista. Anteeksianto on rakkaudellinen uudelleen valinta, jossa toimin Sisäisen Viisauteni ohjaamana sen sijaan että reagoisin pelkoon.

Joka kerta kun valitsen todellisen anteeksiannon, eliminoin tulevaisuudessa tapahtuvan rangaistuksen. Mitkään rangaistukset eivät tule ulkopuoleltamme vaan ovat aina sisäisen maailmamme seuraus. Minä olen melkein koko elämäni pelännyt rangaistuksi tulemista. Minulle rankaisu on tarkoittanut seurausta vääristä valinnoista, siitä että en ole toiminut oikeamielisesti. Vaikka olin oivaltanut, että ulkopuolellani ei ole rankaisijaa, ei pelkoni tuntunut antavan periksi vaan ilmaantui yhä uudelleen erilaisissa muodoissa. Kunnes ymmärsin, että minulla itselläni ei ole voimaa ja kykyä herätä rangaistuksi tulemisen unestani. Anteeksiannolla sen sijaan on tämä voima. Ja se on herättänyt minut tulevaisuudessa tapahtuvan rangaistuksen painajaisestani. Samassa ymmärsin myös, että en voi toimia väärin – mikä helpotus!! Vääräksi toiminnaksi tai ajatukseksi mieltämäni toiminta on egon ohjaama valinta, joka johdattaa kohtaamaan oman elämäni aihioita – niitä jotka tarkoitettu pois annettavaksi. Anteeksianto johdattaa lempeästi hetki hetkeltä, joka hetki, nyt, ajattomuuteen, jossa menneisyys on tehty tekemättömäksi. Ajattomuuteen, jossa voin kokea ajattoman ja rajattoman todellisuuteni, jossa erillisyyden uni on loppunut.