Kommunikaattori

Ykseys on käsite, joka tietoisuuden polkuni auetessa on saanut jatkuvasti uusia merkityksiä ja syvyysasteita. Fyysiseksi koetussa todellisuudessa ykseyden merkitys aukeni minulle lauseesta: ”kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan”.

Fyysistä olemista korkeammassa, intuitiivisessa tietoisuudessa sain oivaltamisen ja tietämisen välähdyksiä ja tiedostin hetkittäin kaiken yhteenkuuluvaisuuden. Varsinaisen ahaa-elämyksen sain kun erään pitkällisen oppimisprosessin päätteeksi koin, että erillinen itse on ainoastaan illuusio, jota ei ole olemassa; kohosin tietoisuudessani ikään kuin erillisen itseni ulkopuolelle, jolloin samanaikaisesti sekä koin että tiesin olevani jotain aivan muuta kuin kehooni rajoittunut ”minäni”. Tietoisuutena olin äärettömyys, joka katseli kehollisen minäni toimintaa; tuntui kuin olisin ollut elokuvissa katsomassa elokuvaa jonka pääroolia esitin. Muuttuakseen joutuu ihminen tekemään valinnan egon eli persoonaan samaistuneen minän ja Sisäisen Viisauden (äänen)  välillä – kahta ”herraa” ei voi palvella samanaikaisesti! Jokainen hetki on mahdollisuus valita ”kokemusminän”  eli egon ja Sisäisen äänen välillä. Sisäinen Viisaus asuu itsessämme ja toimii maallisen  itsen ja henkisen Itsen välisenä kommunikaattorina. Henkisissä teksteistä siitä käytetään nimeä Pyhä Henki. Pyytäessämme saamme, silla Sisäinen Viisaus tekee vapautumiseen johtavan työn puolestamme, yksin ei ihminen kykene siihen. Sisäisen Äänen valitessaan ihmistä autetaan oivaltamaan, että ei ole olemassa erillistä itseä: on vain tietoisuus, joka samanaikaisesti on niin luoja, ohjaaja, kokemus kuin kokijakin. Tietoisuuskin sisältää ajatuksen erillisyydestä, on joku joka tiedostaa jotakin. Tietoisuuden lähde on ikuinen ”muodoton” oleminen, joka samanaikaisesti on kaikki ja ei mitään. Tieto yhteisestä lähteestämme on minussa ja sinussa, ja jokainen meistä ilmentää Luojaansa omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Etsiessään etsijä oivaltaa olevana se mitä hän etsii. Henkinen matka on siten ykseyden tie, jossa ei ole saavutettavaa ja kehitettävää, koska kaikki mitä ihminen ikinä onkaan etsinyt, on jo hänessä! Tehtävämme on purkaa esteet ytimemme tieltä, jolloin alamme virrata. Yhdymme ykseyden virtaan, jonka itse olen kokenut ”flow”-tilaksi, jossa kaikki virtaa. Ykseyden valo on kaiken läpäisevää tietoisuutta, jossa lepään kuin kallio meressä. Kovimmassakin myrkyssä tunne olevani turvassa, koska tiedän, että aallokko tasaantuu aikanaan. Aalto ei koskaan erkane valtamerestään; Luojastaan, joka hänet synnytti ja jonka kanssa hän on ja luo ikuisesti yhdessä.

Taivas kotina
Maailmassa kaikki on vertauskuvallista. Talon näen kotinamme, jossa on monia ikkunoita ja ovia. Ne ovat kanavia tietoisuuden eri ulottuvuuksiin – kanavastani riippuu, millaista tietoa vastaanotan ja millaisena todellisuus minulle ilmaantuu. Askel kerrallaan nousen tikapuita yhä syvemmälle itseeni. Silloin taivas ei ole enää kattona, vaan perusta jossa lepään ja josta ponnistan. Sydämemme on talo, jossa on tilaa kaikille ja kaikelle. Saman katon alla tiedostamme, että on vain Yksi sydän, jossa kaikilla on koti.  Taivasta ei voi saavuttaa, koska se on luonnollinen olotilamme; tietoisuus ja tieto jonka erillisyyden viidakossa vain olemme kadottaneet – elämää maan päällä!  Silloin egon luoma varjomaailma korvautuu Ykseyden tiedolla, joka on ikuista ja muuttumatonta; etsimisen tilalle ovat astuneet rauha ja lepo. Lepo ei löydy kehon kuolemasta, vaan tiedosta todellista Itsestämme rajattomana ja ajattomana olemisena. Silloin keho ei ole enää rajoite vaan siitä on tullut kommunikointiväline, joka auttaa meitä tulemaan Yksimielisiksi.