Muutos

Ajatuksillani ja niihin liittyvällä tahdon voimalla luon maailmaa ja tarinaa jota elän. Mietin, että millaiseksi tarinani muuttuu, jos luovun omaksi kuvittelemastani tahdosta. Ihmisen mieli täyttyy elämän varrella rakenteista, jotka persoona on luonut ajatuksiin liittyvällä tahdon voimalla. Mielen luonne on tarttua kiinni asioihin ja alati muuttuvassa maailmassa ihminen hakee turvaa rakenteista.

Mielen luonne on tarttua kiinni asioihin ja alati muuttuvassa maailmassa ihminen hakee turvaa rakenteista. Luomme mieleemme rakenteita, jotka manifestoituvat fyysisessä maailmassa. Kiinni pitäminen vaatii voimaa ja luo kitkaa, mutta luo illuusion pyysyvyydestä. Rakenteiden hajotessa ihmisestä saattaa tuntua, että hän putoaa tyhjyyteen. Pelkäämme tyhjyyden tunnetta, koska se luo kuvan tuntemattomasta, joka ei sisällä mitään tuttua ja turvallista. Ei ole mitään, mistä pitää kiinni. Ja kuitenkin tyhjyys on vain näennäisesti tyhjää, koska se on perusta, johon kaikki rakentuu! Tyhjyydessä on hiljaisuuden keskuksemme, joka sisältää kaikki mahdollisuudet. Kaikki fyysisen tarvitsee ilmentyäkseen korkeamman pohjan. Ilman mieltä ei ihminen kykenisi tiedostamaan kehollista olemustaan. Ja niin kuin musiikki tarvitsee soidakseen kaikupohjan, hiljaisuuden, pohjautuu mieli korkeampaan tietoisuuteen. Hiljainen keskuksemme on korkeampi tietoisuutemme, jonka ansiosta tiedostamme mielemme. Siten kaikella fyysiseksi todellisuudeksi kokemallamme on henkinen pohja, jonka heijasteita maailmassa ilmaantuvat asiat ovat.

Muutos

Asuminen ja koti muodostavat ihmiselle perustan, josta käsin elää elämäänsä ja hoitaa tehtäviään. Siksi muuttaminen on aina muutos ja askel kohti tuntematonta. Muuttaessa tuntuu kuin jotakin pysyvältä tuntunutta hajoaisi. Näin tapahtuukin: mielemme on enemmän tai vähemmän kiinnittynyt kaikkiin niihin tavaroihin ja esineisiin, joita olemme kotiimme hankkineet. Jokaista hankintaa on edeltänyt jokin tapahtuma, sitä puolestaan jokin ajatus, joka on manifestoinut hankkimassamme tai saamassamme tavarassa. Ajatuksilla synnytämme tunteita, ja tavaroihin sisältyvä muistoarvo tekee niistä luopumisen vaikeaksi. Saattaa tuntua, että tavaran pois antaessaan luopuu menneisyydestään, osasta omaa elämäänsä. Kun muuttaessa lajittelemme tavaroita ja luovutamme kaiken tarpeettomalta tuntuvan pois, tyhjennämme samalla mieltämme sinne syntyneistä kokemuksista ja rakennelmista.

Myydessäni puolisoni kanssa huhtikuussa pitkäaikaisen kotimme, omakotitalon jossa olimme asuneet 24 vuotta, tunsin hetken verran putoavani täydellisesti ns. tyhjän päälle. Olin iloinen siitä, että saimme talomme myydyksi ja erittäin onnellinen uudesta asunnostamme Helsingin Merikannontiellä, joka on toiveitteni täyttymys. Kun kauppakirjan allekirjoitustilaisuudessa luovutimme omakotitalomme avaimet uusille omistajille, tuntui kuin sisältäni olisi viety iso pala pois. Kauhistuin: minulla ei ollut enää avainta eikä pääsyä omaan talooni. Olin onnellinen uudesta kodistamme ja iloinen onnistuneesta kaupasta, mutta jokin osa minusta oli sitä mieltä, että minulla tulisi kuitenkin olla edelleen sisäänpääsy myös vanhaan kotiimme. Pankkitilille ilmestyneet luvut tuntuivat vain numeroilta, ainoa todelliselta tuntuva asia oli oman talon avaimien luovuttaminen vieraille ihmisille. Tunsin tulleeni kodittomaksi ja yöllä heräsin kauhun tunteeseen: minulla ei enää ollut kotia, jonka omistaisin. Uusi kotimme on vuokra-asunto ja jokin sisimmässäni pelkäsi, että voisin milloin vain tulla irtisanotuksi ja menettää kotimme, joutua tyhjän päälle. Kun annoin kauhun tunteelle tilaa ja mahdollisuuden purkautua, antoi mieleni periksi ja sanomaton vapauden tunne alkoi virrata minussa. Oivalsin rakenteiden luovan turvallisuuden tunteen olevan vain näennäistä, erillisen mielen rakentamaa turvallisuuden harhaa.

Rajojen rikkoutuminen

Tunnetun rajat ovat tuntemattomassa, joka on rajaton ja ajaton. Tuona yöllisenä hetkenä sain kokea rakentamieni rajojen rikkoutuessa avautuvan vapauden. Ns. ei-mieli on riippumaton mielen jatkuvasta virrasta. Mieli virtaa, koska se on sen luonne. Mieli itsessään ei ole valveilla ollessamme juuri koskaan hiljainen, mutta se voi aueta ja levätä lähteessään, sisäisessä hiljaisuudessa. Mieli on kuin tuulessa värähtelevä veden pinta: ajatukset ja tunteet aiheuttavat jatkuvaa värähtelyä ja muuttavat vedestä heijastuvaa kuvaa. Hiljaisuudessa vesi tyyntyy. Se on kuin kirkas peili luoden perustan luovuudelle, ihmisestä tulee väylä omalle kirkkaudelleen, sisäiselle valolleen.

Tuo sisäinen valo on korkeampi itsemme, joka on korkeammassa tietoisuudessa jokaista ihmistä ohjaava suojelusenkeli (nimiä on monia: korkeampi minä, korkeampi itse, suojelusenkeli, ihmiselle yksilöitynyt kristus-itse/minä, mm.). Todellinen turvamme on siten korkeampi itsemme, joka mielen puhdistuessa kiteytyneistä, tukkivista rakenteistaan pääsee toimimaan kauttamme. Se on ajasta ja paikasta riippumaton ikuinen kumppanimme, joka ohjaa meitä elämän jokaisena hetkenä. Muuttuvassa maailmassa olemme korkeamman itsemme kautta aina turvassa. Epäilevistä ja pelkoa tuottavista ajatuksista täyttynyt mielemme on ainoa, joka erottaa meidät todellisesta itsestämme ja luo mielikuvan erillisyydestä ja turvattomuudesta.

Elämän luonne on jatkuva muuttuminen. Kaikki virtaa ja virrassa kaikki on alituisessa liikkeessä. Tämä liike heijastuu fyysisessä maailmassamme, joka virran heijastumana siten muuttuu jatkuvasti. Muuttaminen on siten tilaisuus antaa mahdollisuus uuden ilmenemiselle elämässä. Se on matka totutuista tavoista uusille kirkkaammille vesille. On hauskempaa luovia ja myötäillä aaltoja kuin uida vastavirtaan. Muutos ja muuttaminen kuuluvat elämään ja toteutuvat, kun on tullut niiden aika.