Oma keho tiedon välittäjänä - matka itseen

Valokuva: vesi tietoisuuden kantajana

Minulla on parin viimeisen viikon aikana ollut ilo esitellä kirjaani Silta Erillisyydestä Ykseyteen tilaisuuksissa, joihin on osallistunut lukijoita ja lehdistön edustajia.

Kirjasta kertoessani on kirjoittamani hetkessä noussut tietoisuuteeni, vaikka kaikki kirjoitettu tavallaan edustaa mennyttä. Ns. mennyt on kuitenkin kaiken aikaa läsnä tietoisuudessa, joko tiedostamattomana tai tiedostettuna.

Tilaisuuksissa on esille noussut Matka-menetelmä, tapa jolla omaan kehoomme ”matkustamalla” voimme tiedostaa itsemme. Minulle matkasta on muodostunut osa arkipäivää, ja siksi en itse ole osannut heti kertoa Matkasta ja sen luomista mahdollisuuksista. Kuulijakunnasta on kuitenkin aina tullut kysymyksiä sisäisestä matkasta, ne ovat herättäneet mielenkiintoa ja ihmetystä.

Silta Erillisyydestä Ykseyteen kirjan monissa luvuissa kuvaan sisäisiä matkojani: kuinka kehoni toimii minulle siltana alitajuntaan ja sinne piiloutuneisiin ajatuksiin ja uskomuksiin; kuinka kehoni avulla olen päässyt kiinni menneisyyden kokemuksiin ja niitä pudistamalla muuttanut elämääni.  Oma kehomme on paitsi sielumme maanpäällinen kulkuväline myös tiedon välittäjä, joka kulkee aina matkassa! Keho on lahjomaton peili, joka ei valehtele. Kehomme ilmentää aina itseämme ja välittää meille jatkuvasti viestejä. Saamme viestejä erilaisten reaktioiden, tuntemusten ja oireiden välittämänä. Useimmiten haluamme kuitenkin poistaa oireet mahdollisimman nopeasti, jotta voimme jatkaa matkaa ”oireettomina”. Ennemmin tai myöhemmin nämä tukahdutetut oireet ilmentävät itseään kuitenkin uusina oireina ja ohjaavat alitajunnasta käsin elämää, ilman että itse sitä havaitsemme tai tiedostamme.

Itse olen herkistynyt kuuntelemaan kehon pienimpiäkin viestejä ja jos en syystä tai toisesta kuule tai halua kuulla, pysäyttää päänsärky, pahoinvointi tai muu oire minut kuulemaan. Ajatukset ovat energiaa ja luomisen välineemme. Ajatuksilla luomme joka hetki maailmaa ja jos haluan muuttaa maailmaa, on välinekin lähellä: muutan ajatuksia.

Ajatuksia muuttaakseen täytyy ne ensin tunnistaa ja työstää. Siinä keho on lahjamaton kumppani, koska kehoon on tallentunut koko elämä. Tietoinen mieli ei pysty tiedostamaan kuin häviän pienen osan tietoisuuden kentästä; todelliseksi kokemamme maailma on ajatusten ja uskomusten synnyttämää mielen liikettä, siksi omaksi maailmaksi kokemamme todellisuus on jokaisella ihmisellä erialainen. Mieli ei pysty tiedostamaan itse itseään ja siksi pelkästään ajatuksia analysoimalla tai tietoisesti muuttamalla on vaikea, jollei suorastaa mahdotonta tiedostaa ja muuttaa alitajunnan ajatusmaailmaa.

Minulta on usein kysytty, että kuinka ihmeessä jaksan jatkuvasti analysoida ja pohtia asioita? Jatkuva analysointi onkin uuvuttavaa, koska mieli ei pysty tiedostamaan itse itseään vaan kiertää kehää muodostaen oman vankilansa. Itsensä kuunteleminen ei ole analysointia vaan läsnäoloa itselle, kehossa tietoisesti olemista ja kuuntelemista. Kehon tuntemusten kautta avautuu portti alitajuntaan ja sitä ohjaavaan sisäiseen lapseen, mikä puolestaan luo yhteyden korkeampaan tietoisuuteen. Korkeampi itse tietää ja välittää vastaukset, jotka päivätietoinen mieli kokee oivalluksina ja tietona: ymmärrys syntyy ilman tietoista ajattelua. Korkeampi tietoisuuden ulottuvuus ohjaa aina alempaa tietoisuutta ja siten mieli kehoa korkeampana tietoisuuden ulottuvuutena ohjaa sitä – keho on mielen heijaste, joka reagoi kaikkiin mielen liikkeisiin. Mieltä voisi kuvata energiakenttänä, joka muuttuu jatkuvasti sekä oman että kollektiivisen ajattelun vaikutuksesta. Keho on kuin radiovastaanotin. Kun kanava on selkeä, on kuuluvuus hyvä. Jokainen epätasapaino kehossa viestii kokonaisuuden epätasapainosta. Ihminen on mikrokosmos makrokosmoksessa, kaikki on jatkuvassa yhdessä kaikkeen, mikään itsessämme kokema ei ole kokonaisuudesta irrallista. Samalla tavoin on fyysinen keho kokonaisuus, jonka kaikki osaset ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa ja korkeampien tietoisuuksien kanssa.

Yksinkertaisimmillaan sisäinen matka on pysähtymistä ja kuuntelemista. Kuuntelen tuntemusta kehossani ja tunnistan tunteen. Sitten voin kääntyä tunteeni puoleen hyväksyvästi ja hellien ja kysyä, että jos tunteeni saisi ilmaista itsensä sanoilla, niin mitä se haluaisi minulle kertoa. Meissä itsessämme on kaikki viisaus ja tieto, se mitä etsimme, on jo minussa ja sinussa, kaikissa ja kaikessa.

”Hys, hys, nyt hetki hiljaa,                                                                                         

sanoi enkeli sukkasillaan.                                                                                      

Ihminen kuuli kutsun, kuunteli.                                                                                   

 Ei kuullut, pettyi ja luovutti.                                                                                               

Silloin enkeli kantoi hänet kotiin ja ihminen ihmetteli:                                                    

en ole koskaan mihinkään lähtenytkään.”                                                                   

(Kirjasta Silta Erillisyydestä Ykseyteen)