On vapautta olla Itseään ilmentävä vapaus

Mitä on vapaus? Länsimaisessa yhteiskunnassa sillä ymmärretään yksilön vapautta ilmaista itseään ajatuksin, sanoin ja teoin. Nämä ilmentävät kuitenkin ainoastaan ihmisen vapaata tahtoa eivätkä vapautta itsellään. Ihmisellä on vapaa tahto ja vapaus valita ajatuksensa, mutta vain harva oivaltaa ajatusten valtavan voiman: oman vastuun ajatustensa seurauksista ja vapauden ajatusten oivaltajana!

Näemme ajatuksen vapaudesta omasta persoonastamme käsin ja sidomme sen henkilökohtaisiin ajatuksiin, uskomuksiin ja tekoihin. Ajatus erillisestä itsenäisestä ”minästä”  luo kuitenkin helposti harhakuvan vapaudesta. Sana persoona on kreikkalaista alkuperää ja tarkoittaa maskia. Persoona, ihminen, on maski jonka takaa ilmennämme itseämme. Käsitteet itse ja minä sekoittuvat helposti; kun ilmaisemme jotain sanomalla ”minä itse”, ilmaisemme itseämme persoonastamme käsin.

Persoonamme on fyysisessä maailmassa näkyvä osa itseämme. Persoonaamme voi kuvata radioksi, joka vastaanottaa tietoa eri taajuuksilta. Radio ei kuitenkaan kuvittele olevansa tiedon lähde, se on ainoastaan vastaanotin.  Samoin on kehomme laita, ilman siihen virtaavaa henkeä, jota voi kutsua myös universaaliksi informaatioksi, on keho itsellänsä vain tyhjä kuori, ikään kuin vaatteet ihmisen päällä. Mielemme täyttyy henkilökohtaisiksi kokemillamme ajatuksilla ja ohjaa toimintaamme. Järkemme yrittää uskotella meille, että kaikki tietämämme on henkilökohtaista ja että ihminen itse, hänen persoonsa on ajattelija ja tiedon luoja. Kysymys ”kuka minä olen”, kuka on minussa ilmenevä ajattelija, antaa mahdollisuuden nähdä mielen toiselle puolelle ja saada kokemus ajattelijasta. Kun saamme kokemuksen ajattelijasta ajatusten takana ja toteamme olevamme sekä ajattelija, ajatusten kohde että niitä seuraava toiminta, alkaa vapauden tie! Tiedostamme fyysisen olemuksemme olevan ainoastaan näkyvä osa itseämme, jonka koemme ja näemme aistiemme avulla.  Haasteemme on yhdistää itsessämme kolmen ohjaavan tietoisuuden eli korkeamman tietoisuuden, valveillaolotietoisuuden ja alitajunnan välinen työnteko ja kommunikaatio eli yhdistää alempi, keskimmäinen ja korkeampi Itse yhdeksi kokonaisuudeksi. Korkeamman Itsemme eli sielumme kautta saamme yhteyden universaaliin älyyn ja viisauteen, kaiken lähteenä olevaan Itseen, jota minä kutsun Jumalaksi.  Tässä tietoisuudessa läsnä ollen voimme kehollisena persoonana ilmentää itsessämme ja samalla nähdä ja kokea saman Itsen ilmenevän kaikessa luodussa äärettömin eri muodoin ja tavoin.

Uskoessamme ja samastuessamme fyysiseen persoonaamme ja sen ajatuksiin, kokemuksiin ja tunteisiin teemme itsestämme kehomme ja mielemme vankeja. Oman mielensä vankina ollessaan ihmisen ajatukset ovat jatkuvasti menneisyyden muodostamassa tulevaisuudessa, sitä leimaa jatkuva epävarmuus kehollisen minän toimeentulosta, turvallisuudesta, onnistumisista ja epäonnistumisista, saavuttamisesta ja menettämistä, tietämisestä, omasta arvosta jne. ; olemisesta tulee elämän suorittamista.

Tie vankilasta vapauteen löytyy itsestämme. Vapauden avain on kuin kultainen avain, joka avaa lukkomme. Lukko on ihmisessä asuva mielen fiksaatio, joka saa meidät samaistumaan kehoomme ja uskomaan kehon olevan syy eikä seuraus. Ja kuitenkin, juuri tässä kehossa meillä on vapaus tuntea ja elää juuri nyt ja kokea elämää ihmetellen ja ihastellen – tiedostaen, että elämä ilmenee meissä ja muotoutuu ajatustemme kaltaiseksi. Vapaus lähtee kokemuksesta itsestä tietoisuuden ilmentymänä. Sama tietoisuus ilmenee kaikessa elävässä, sama henki saa kukan kukkimaan, puun kasvamaan ja ihmisen hengittämään. Vapaudessa oma sävelemme pääsee soimaan persoonassamme sieluamme ilmentäen, kun sitä varjostaneet riitasoinnut (fiksaation ilmentymät) vaikenevat. Sielun musiikki on taivaallista ja jokainen meistä ilmentää sitä ainutlaatuisesti omasta itsestä käsin, niin että yhdessä kaikki sävelemme muodostavat elämän sinfonian.

Vapaus elää avoimuudessa. Avoimuudessa eläminen kysyy rohkeutta; rohkeutta kohdata pelkonsa ja olla totuudellinen itselleen. On rohkeutta peloistaan huolimatta sanoa ei asioille, jotka eivät  resonoi oman totuuden kanssa. Rakkaudellinen ”ei” on kuitenkin aina kyllä itselle ja toisille. Se on rohkeutta elää vapaudessa torjutuksi tulemisen ja hylkäämisen pelosta huolimatta, se on rakkautta joka elää vain vapaudessa.

Vapauden ääni on ääretön ja ihmeellinen. On vapautta kokea, että ei tiedä; todellinen tieto on kaiken ymmärryksen ylittävää ja vailla muotoa. Jo yksinkertainen sana vie askeleen poispäin sitä edeltävästä ajatuksesta ja ajatus puolestaan on energiaa, joka on saanut näkymättömän muodon ilmentymättömästä. Kaikki tarpeellinen ilmaantuu hetkessä, joka on aina oikea ja tietää kaiken. Ainoa totuus, jota voin kuunnella, on sisimpäni tuntema totuus, sydämeni ääni. Oma totuuteni puolestaan on universaalista totuudesta lähtöisin oleva ajatus, joka aina palaa alkulähteelleen, joka on samanaikaisesti kaikki ja ei mitään!

Elämän sinfoniassa ovat osallisena kaikki sielut, sekä maan päällä elävät että näkymättömässä tietoisuudessa elävät.  Elämän sinfonia on rakkauden ilmaisu, joka elää sinussa ja minussa. Juuri nyt minussa ilmaantuu kaksi vuotta sitten ilmentymättömään siirtynyt rakas Heini-serkkuni. Heini, sinun rakkauden viestisi soi tänään muistotilaisuudessasi esitetyssä laulussa, rajatonta vapautta heijastaen.

On vapautta… (tästä klikkaamalla sävel vapaudesta)

On vapautta olla Itseään ilmaiseva vapaus ja vapaudessa on ihanaa

· kuunnella linnun laulua ja kuulla se sisimmässään
· nähdä hymysi ja tuntea se sisimmässään
· nähdä sinut ja kohdata sinut sisimmässään

ja tiedostaa, että Itse ilmenee kaikessa näkemässäni ja on heijastusta sisimmästäni.

Laulun sanoin:
”Maailma on kaunis ja hyvää elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.
On vapautta istua iltaa yksinänsä  ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä ja elää elämäänsä”