Unelmien mandala
Tämä tarina voisi olla meidän kaikkien tarina. Omalla tavallamme me kaikki rakennamme unelmia, unelmat pitävät sisällään oman elämän rakentamisen ja omien tavoitteiden saavuttamisen. Unelma auttaa kestämään elämän vaikeat hetket. Unelma on kuin silmiemme edessä oleva kuva, joka ohjaa toimiamme. Kun unelma särkyy, särkyy samalla myös sitä ohjaava kuva. Ohjaavan kuvan koen ns. mandalaksi, jota voi kuvata ihmisen fyysistä olemusta ohjaavana energiakehänä. Intensiivisessä työskentelyssä tuntuu kuin tämä kehä asettuisi pään päälle. Kun on asettanut itselleen kirkkaan tavoitteen, syntyy mandalasta erittäin vahva energia, joka pysyy kasassa niin kauan kunnes tavoite on saavutettu: joko tavoitteen saavuttamalla tai menettämällä! Kun ihminen on saavuttanut suureen tavoitteensa, putoaa hän sen jälkeen ikään kuin tyhjyyteen ja unelman täyttymys tuntuukin yhtäkkiä tyhjyydeltä. Jos unelma rikkoutuu juuri ennen maaliin pääsyä, syntyy silloinkin tyhjyys mandalan rikkoutuessa, mutta rikkoutuneessa unelmassa siihen liittyy voimakkaita pettymyksen ja epäonnistumisen tunteita. Petetyksi tuleminen Petetyksi tulemisen tunne on voimakas tunne. Se on sitä voimakkaampi, mitä voimakkaampi oma tunneside on niihin ihmisiin, joiden toimesta kokee tulleensa puukotetuksi. Psykologi Carl Jung kuvasi mandalaa alitajuntamme eli sisäisen lapsemme energeettiseksi kokonaisuudeksi. Kun unelma särkyy, rikkoutuu myös mandalan rakenne. Unelman särkyminen on oman sisäisen kuvan särkymistä, sisäinen lapsi meissä haavoittuu. Mandalaa voi yksinkertaisemmillaan kuvata ympyräksi, joka kuvaa kaikkeutta. Mandalan sisältämän oman kuvamme särkyminen luo ristiriidan itsessämme, jonka tunnemme voimallisena pettymisen ja petetyksi tulemisen tunteena. Tämä on luonnollinen ja inhimillinen seuraus energiakokonaisuuden särkymisestä. Persoonamme kautta olemme yhtä sisäisen lapsemme kanssa, joka välittää meille yhteyden näkymättömään puoleen itsessämme, ns. korkeampaan itseemme. Näkyvä fyysinen puolemme ja näkymätön, sielullinen korkeampi itsemme yhdessä muodostavat todellisen kokonaisen itsemme. Ilman yhteyttä korkeampaan itseemme tunnemme olevamme rikkonaisia, ikään kuin osa meistä puuttuisi. Oman unelman särkymiseen liittyy paljon tunteita; se herättää surua, epätoivoa, katkeruutta ja vihaa, ja näiden kaikkien ytimestä nousee usein arvottomuuden tunne. Kun samaistamme oman arvomme saavutuksiimme ja tekemisiimme ja kun tavoitteet ovat korkealla ja unelmat suuria, ovat myös niiden särkymistä seuraava tyhjyys ja arvottomuuden tunne vahvoja. Tunteitaan ei voi sivuuttaa ja kätkeä, silloin ne materialisoituvat kehoon ja estävät ihmistä elämästä täyttä elämää. Tukahdutetuista tunteista muodostuu ikään kuin palanutta hiiltä, joka peittää alleen elämän tulen. Anteeksianto puolestaan on väline, joka vapauttaa mielen niistä ihmisistä, joiden koemme loukanneen ja vahingoittaneen itseämme. Sielun sopimus Fyysisessä maailmassa on aineen luonne syntyä ja tuhoutua, sillä fyysisessä maailmassa ei mikään ole pysyvää. Samoin on unelmien laita, laajetakseen ja toteutuakseen täytyy niiden myös särkyä – joskus jopa ennen kuin ne ovat ehtineet toteutua. Ne ovat kuin sydän, jonka täytyy särkyä lukemattomia kertoja ennen kuin se aukenee täyteen loistoonsa ja valoonsa. Anteeksi antanut sydän kykenee näkemään myös asioiden kääntöpuolet. Petetyksi tullut löytää itsessään myös jossain muodossa olevan pettäjän, muutoin hän ei kykenisi näkemään pettäjääkään. Fyysisessä maailmassa kaikella on polariteettinsa, ilman niitä emme kykenisi havainnoimaan asioita. Anteeksi antaneessa sydämessä aukeaa myös kyky nähdä petturissa pelastaja. Sielumme sopimukseen kuuluu kohdata työstettäväksemme tarkoitettuja asioita ja jotkut meille läheiset ihmiset ovat sielunsa tasolla sitoutuneet suorittamaan ikävät tehtävät, jotta heräisimme. Kun kykenee antamaan vihamiehelleen anteeksi, vapautuu myös omasta petturuudestaan ja sielun valo pääsee loistamaan. Jälleen rakentaminen Kun omat unelmani ovat romahtaneet, olen tunnekuohujen jälkeen katsonut rikkoutuneen palapelin osasia ikään kuin ylhäältä päin ja kysynyt itseltäni, mitä haluaisin näistä palasista nyt rakentaa? Kun palaset ovat sikin sokin, voi ne yhdistää uudella tavalla – tavalla jota aikaisemmin ei ole pystynyt näkemään, kun palaset ovat olleet niin kiinni toisissaan. Palaset ovat mielemme osasia, joihin tartumme. Osasten irrottaminen toisistaan sattuu. Kun kivulle antaa luvan, on valmis kohtaamaan sen, irrottaa se sen jälkeen otteensa. Silloin energiaa vapautuu niin, että muuttunut energia täydentää mandalaan syntyneet repeämät. Syntyy tila, jossa haavoittunut lapsemme paranee ja täydentyy korkeammassa itsessään. Aiemmin piilossa uinut sielun toive herää ja pääsee laajentuneessa energiassa ilmentämään itseään kun sen tukahduttanut energia häviää. Mandalan energia vahvistuu ja kirkastuu tehden tilaa uudelle unelmalle, joka voi olla paljon suurempaa ja kauniimpaa kuin olemme ikinä pystyneet kuvittelemaankaan. Mandalamme pitää sisällään itse asiassa kaiken – sen voi sanoa kuvaan itseämme mikrokosmoksena makrokosmoksessa. Mandala on kokonaisuus, joka muodostuu mitä moninaisimmista pyhistä geometrisistä kuvioista, jotka liittävät meidät ykseyteen, unelman kaipuusta syntyy täyttymys!
0 Comments
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
YlläpitäjäTuulikki Harmia-Pulkkinen: AihealueetArkisto
March 2017
|